Monna Pursiainen: ”Koin ristiriitaisia fiiliksiä siitä, että pitäisi olla pullantuoksuinen äiti ja toisaalta fitissä heti synnytyksen jälkeen”

| maalis 29, 2018 | Ura | 0 Kommenttia

Personal trainer, bloggaaja, hyvinvointialan yrittäjä ja pienen Emma-tytön äiti, Monna Pursiainen, sai syyllistäviä kommentteja aloitettuaan osa-aikaisen työskentelyn äitiysloman jälkeen. Miten hän itse kokee äitiyden ja uran yhdistämisen sujuvan? Vastaukset suoraan hänen kynästään. 🙂

Äitiyden ja uran yhdistäminen ei ole mahdottomuus

Millaista on teidän arkenne, kun molemmat vanhemmat ovat työssäkäyviä?

Arki on kiireistä. Helpotusta arkeen toi päiväkoti. Emma on päiväkodissa kolme päivää viikossa ja se takaa mulle kolme kokonaista työpäivää viikossa. Isovanhemmat on myös suurena apuna olleet kiireisinä aikoina. Kyllä iltaisin on aina kuitenkin mehut ihan veks, päivien aikana ei paljoa istahdeta ja hengitellä rauhassa.

Miten suunnittelette ajankäyttöänne ja jaatte vastuualueet?

Käytetään Google-kalenteria ja merkataan sinne aina omat menot ja työjutut. Sumplitaan asioita niin, että mikään ei menisi päällekkäin ja jos menee – se tapahtui päiväkotipäivinä. Muutoin apuun pyydetään isovanhempia. Vastuualueita jaetaan esim. niin, että Tuukka hoitaa pikkuisen enemmän koiria ja minä Emmaa. Kodista huolehditaan molemmat, kumpi ehtii laittaa astiat ja kumpi imuroi jne.

Mitkä asiat helpottavat teidän arjen sujuvuutta?

Suunnitelmallisuus ja ennakointi! 😀

Mitkä asiat tuottavan arjessa eniten haasteita?

Nopeasti ja yllättäen muuttuvat tilanteet, kuten sairastumiset. Normaalisti haasteita tuo eniten liian nopeaan hupeneva aika.

Mihin asioihin arjessa pyritte panostamaan eniten? Entä mitkä asiat jäävät vähemmälle huomiolle?

Siihen, että kaikilla on ruokaa ja kaikki saa jollain tapaa levättyä. Keittiö yritetään pitää puhtaana ja siistinä koko ajan, mutta pyykit voi kasaantua pari päivää. Panostetaan yleiseen mukavuuteen ja arjen toimimiseen, välillä tehdään pieniä irtiottoja yhdessä – vaikka jonkun pienen retken muodossa.

Koetko riittämättömyyden tunnetta äitinä ja työelämässä tai oletko kokenut vaikeaksi tasapainottelun näiden välillä? Millaisia tuntemuksia on ollut?

Kyllä varsinkin vauvavuoden aikana koin riittämättömyyden tunnetta. Myös ristiriitaisia fiiliksiä siitä, että samaan aikaan pitäisi olla pullantuoksuinen äiti 24/7 ja toisaalta olla fitissä heti synnytyksen jälkeen ja reippaana tehdä töitä toisella kädellä. Pääsin noista fiiliksistä eroon, kun ymmärsin sen riittävän mitä teen. Kun opin luottamaan siihen, että mä annan 110% Emmalle ja ymmärsin sen, että mä oon paras mahdollinen äiti Emmalle, niin se auttoi. ❤ Jotenkin tuli jonkinlainen rauha.

Koetko, että nainen voi samaan aikaan olla omistautunut äiti ja urallaan menestynyt? Miksi kyllä ja miksi ei? Jääkö toinen näistä aina vähemmälle huomiolle?

Kyllä mun mielestä voi olla! Varsinkin jos pystyy erottelemaan työn ja äitiyden. Jos saa laadukasta työaikaa muutamana päivänä viikossa, pystyy sitten vapaapäivinä ja iltaisin olemaan 100% omistautunut äiti. 🙂 Jos yrittää tehdä töitä ja olla läsnä lapselle samaan aikaan, se ei toimi. Mun mielestä kummankaan ei tarvi jäädä vähemmälle huomiolle, kyse on vain ajankäytön hallinnasta ja priorisoinnista.

Onko uran ja perhe-elämän yhteensovittaminen hankalampaa naisilla kuin miehillä?

Ehkä vähän. Kuitenkin vielä meidän yhteiskunnassa ajatellaan automaattisesti niin, että äiti on se joka jää kotiin lapsen kanssa ja isä jatkaa töitä samaan tapaan kuin ennenkin. Koen, että jos äiti lähtisi töihin kuukausi lapsen syntymän jälkeen ja isä jäisi vuodeksi kotiin – isälle nostettaisiin hattua ja äitiä katsottaisiin vähän halveksuen. Mikä ei ole kylläkään oikein!

Miten yhteiskunta ja työnantaja voisivat mielestäsi helpottaa uran ja äitiyden yhdistämistä?

Joustavilla työajoilla, etätyön mahdollistamisella. Sillä, että isää kannustettaisiin jäämään kotiin myös pidemmäksi aikaa ja sillä mahdollistaen äidin töihin paluun.

Oletko kohdannut syyllistämistä tai kokenut itse syyllisyyden tunnetta töitä tekevänä äitinä? Miltä se on tuntunut?

Oon kyllä. Varsinkin silloin ihan pikkuvauva-aikana. Tein silloin tällöin joitain valmennuksia Emman ollessa n.3-4kk. Ja varsinaisesti työt aloitin hänen ollessa 9kk, tosin silloinkin hyvin vähäisiä tuntimääriä viikossa. Mutta siis palautetta siitä, että on itsekäs jos haluaa tehdä töitä välillä. Tai ettei koe äitiyttä tarpeeksi tärkeänä, jos ei jää lapsen kanssa kollmeksi vuodeksi kotiin. Ne on tosi ilkeitä ja inhottavia kommentteja. Koska ainakin omalta osaltani voin sanoa, että kaiken edelle menee oma lapsi. Silti töitä on kiva ja virkistävä tehdä.

Mitä vinkkejä jakaisit muille työssäkäyville äideille?

Kalenteri käteen ja sinne ylös suunnitelmat jokaisen viikon kohdalta. Milloin teet töitä ja milloin oot kotona lapsen kanssa. Rohkeasti vaan töihin ja tekemään ns. “omia juttuja”. Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva lapsi. : )