Näin riität itsellesi ja työelämälle – vinkit itsekritiikin hiljentämiseen

| maalis 7, 2018 | Ura | 0 Kommenttia

Koetko tai oletko kokenut riittämättömyyden tunnetta työelämässä? Näin julkaisin ja kysyin sosiaalisen median kanavissani taannoin. Vastaukset ja palaute hämmästyttivät. Niin moni kuvasi tätä kuiskivaa takapirua sanoin, jotka olisivat voineet tulla minunkin suustani.

Riittämättömyys, itsekriittisyys ja taipumus vertailuun painostavat erityisesti asiantuntijatyötä tekeviä naisia, mutta joukossa on myös miehiä. Paineet eivät rajoitu pelkästään työelämään, vaan niitä koetaan myös elämän muissa osa-alueissa.

Referoin muutamia vastauksia, joihin samaistuin erityisesti:

Työelämässä pyydetään tekemään asioita, joihin en koe olevani valmis ja tukea on vaikea saada. Silloin on iskenyt vahva riittämättömyyden tunne.”

Somessa rakennellaan täydellistä kuvaa omasta elämästä ja tehdään kaikkea hienoa upeiden tyyppien kanssa. Pitäisi olla täydellinen ruokavalio, energisoivaa kuntoilua, tasapainoista hyvinvointia ja samaan aikaan kehittää itseään ammatillisesti ja kartuttaa uusia taitoja. Hymyssä suin.”

Hoetaan sitä kiirettä, kuin se olisi tärkeää ja elämä on silloin erityisen merkityksellistä. Jos tällaista mallia näytetään esimiesasemassa, se tarttuu helposti.”

Luova työ kiireessä ei onnistu ja kaivo tyhjenee, kun sieltä vaan otetaan eikä anneta takaisin.”

Huomaan selitteleväni tekojani ja menojani.”

Tämä tunne voi asettua oikeaan lokeroon iän ja kokemuksen myötä.” (Tämä oli lohdullista kuultavaa)

Mitkä muuten olivat tulokset? Yli 80 % sekä Instagram Stories -tarinassa että Twitter-gallupissa kokivat, että olivat tunteneet riittämättömyyttä työelämässä. Lisäksi LinkedInissä syntyi jonkin verran keskustelua aiheen parissa. Kyselyihini vuorokauden sisällä vastasi yli 50 ihmistä. Tulos ei siis ole tuon kattavampi, mutta antaa jo voimaa. Tiedän etten ole yksin ajatusteni ja tuntemusteni kanssa – riittämättömyyden tunne työelämässä on tuttua muillekin.

Riittämättömyyden tunne työelämässä; tunne vai kokemus?

Tarkennettaessa riittämättömyyden tunnetta paljastuu, että itseni tavoin monella muullakin kyse on nimenomaan syvästä tuntemuksesta. Riittämättömyys ei silloin johdu niinkään liiasta työkuormasta, jolloin kokisimme että esimerkiksi aikamme ei riitä.

Pitkän task listin sijaan (tai lisäksi) ahdistumme, kun itseemme kohdistuvat odotukset eivät toivomallamme tavalla toteudu. Olemme ankaria itsellemme ja pidämme vaatimustasomme mahdottoman korkeana. ”Kun mikään ei riitä” on tunnuskappaleemme. Koemme lisäksi, että olemme vastuussa tehtävien ja projektien onnistumisesta ja jopa edustamamme yrityksen maineesta yli omien työtuntien ja voimavarojen.

Perfektionismilta kuulostava taipumus on pikemminkin puristavaa vastuuntuntoa suorittamisesta kuin pilkunviilausta. Onnistuessamme emme ota kunniaa saavutetusta, vaan silloinkin vähättelemme itseämme ja omaa panostamme. Tuntuu kuin onnistuminen olisi säkää tai sattumaa, ei ainakaan taitoa ja oman työn tulos.

Huijarisyndroomasta kirjoitti YLE muuten hyvän jutun viime vuoden puolella. Kannattaa lukaista ja pohtia, onko kärsinyt satunnaisesti normaalista epävarmuudesta vai kokeeko ettei itsekritiikistä pääse ollenkaan irti. Syyt tähän tunnelukkoon voivat löytyä jo lapsuudesta, ja matka omiin selviytymistapoihin voikin lisätä itsetuntemusta. Siksi voin suositella Tunne lukkosi -kirjaa, joka itselläkin parasta aikaa pauhaa äänikirjana kuulokkeissa. Tämä muuten hätkähdyttää, varaudu tunnekuohuihin.

Muuttuvan työn paineet on tunnistettu erityisesti Y-sukupolven edustajien keskuudessa, kirjoittaa myös HS.fi. Huoli työssäjaksamisesta on aiheellinen, jos vastuuntuntoiset ja tehokkaat työntekijät laitetaan ruuvipenkkiin ja puristetaan irti mehut hedelmälihoineen. Työikäisiä työkyvyttömiä on tätä menoa aika liuta.

Meitä itsekriittisyyden, riittämättömyyden ja pärjäämisen kanssa painivia on siis todella paljon ja asia on yhteiskunnallisestikin merkittävä. Miksi silti tuntuu, että tämän kanssa on ahdistunut ja yksin?

Aihe on yksinkertaisesti vielä hyvin arka, sillä se osoittaa haavoittuvaisuutta, inhimillisyyttä ja heikkoutta. Itse koen asian positiivisemmin; on tärkeää tunnistaa omat heikkoudet eikä hävetä inhimillisyyttään. Se osoittaa pikemminkin vahvuutta. Itsetuntemus ja haasteiden työstäminen vain kasvattavat, jolloin heikkoudet ja negatiiviset tunteet eivät enää haukkaa leijonanosaa elämästä.

Siirtykäämme vinkkiosioon.

Kommunikoi nämä työnantajasi kanssa

Kyselyyn vastanneilta tuli myös hyviä tipsejä siihen, miten työntekijän työelämän tarpeita voisi paremmin ottaa huomioon työnantajaorganisaation tasolta. Esimerkiksi luovuuden vapauttamiseen tarvitaan pikemminkin näkökulman avartamista kuin koneen äärellä valvotusti istumista.

Organisaation tuki sekä ulkopuoliset vaikutteet kuten koulutukset, sparraukset, coachaukset, muiden kokemukset ja luomukset, työskentely-ympäristön muutos ja mikromanageroinnin vähentäminen ovat hyväksi tunnustettuja keinoja luovan työn tukemiselle.

Lisäksi säännöllinen kuulumisten vaihto, välittämisen osoittaminen ja palaute koetaan tärkeäksi. Myös selkeä tavoiteasetanta ja vaatimustason kommunikointi antaa erinomaiset valmiudet onnistua toivotulla tavalla ilman, että tarvitsee miettiä teenkö tarpeeksi hyvää työtä. Se on sitten toinen juttu, mitkä omat ambitiot ja vaatimustasot ovat – itsekriittisyyteen taipuvaisella kun ne tuppaavat olemaan pikkuisen kovemmat kuin mitä muut ehkä odottavat.

Tee nämä itseäsi varten:

Vinkki 1: Käännä asetelma

Käy läpi mielessäsi tällainen skenaario. Projekti on saatu onnistuneesti päätökseen ja lopputulokseen ollaan tyytyväisiä. Toteat, että onpa nyt tehty hyvää työtä ja annat aidosti kunniaa sitä hoitaneelle henkilölle. Eikö niin. Et kyseenalaista ja penää hänen panostaan projektissa, tai mieti pahansisuisesti oliko kyseessä pelkkä tuurintuoma erävoitto. Miksi siis teet näin itsellesi?

Entäpä tilanne, jossa olet itse ollut mukana projektissa, etkä ole ihan varma oman panoksesi merkityksestä. Mietipä nyt mitä tapahtuisi, jos ottaisit itsesi pois yhtälöstä. Miten projekti olisi silloin mennyt? Juuri niin, se ei olisi ehkä ollenkaan onnistunut tai sitä ei olisi saatu välttämättä edes päätökseen. Tämän oivaltaminen merkitsi itselle jotenkin hirveän paljon.

Vinkki 2: Kommunikoi ja priorisoi

Olet työtehtävien, sidosryhmien ja paineiden ristiaallokossa, ja tuntuu ettet osaa tai sinulla ei ole kapasiteettia onnistua. Sen sijaan että tahkoat pää punaisena ylitöitä ja ahdistut, juttele työpaikalla tilanteesta ja pyydä tukea ja vaikka sparrausta seniorimmalta asiantuntijalta.

Olen törmännyt itsekin näihin tilanteisiin, ja ne voi olla vaikea tunnistaa ja hyväksyä. Olen painanut menemään tukka putkella ja ponnari solmussa niin kauan, kunnes tilanteeseen on puututtu. Avoimeen kommunikaatioon kehottaminen kuuluu kuitenkin usein modernin yrityskulttuurin tapoihin, joten kannustan rohkeasti kokeilemaan. Samoin jos olet vastuussa projektista suoraan asiakkaalle, monesti kommunikoimalla tilanteen haastavuuden voitte sopia joustoa aikatauluun ja saat järkevän työrauhan sen sijaan että tunnet pettäneesi kaikki.

Joskus joudut myös joustamaan omista standardeistasi, kun priorisoit keskittymisesi tärkeisiin vaiheisiin ja muiden annat toteutua statuksella ”tarpeeksi hyvä”. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joihin et itse voi vaikuttaa ja niistä pääsee yleensä paremmin yli yhteisymmärryksessä kuin yksin hampaat irvessä. Kaikkea et vaan voi hoitaa, vaikka olisit projektin kantava voima, supernova ja yksisarvinen.

Vinkki 3: Etsi vertaistukea ja suuntaa mentorilta/coachilta

Erityisesti vertaistuesta koen olevan eniten apua. On vielä liikaa hetkiä, jolloin mietin yksin pää harmaassa ja sakeassa pilvessä, miten pärjään ja onnistun. Tuut! Tässä kohtaa vihelletään peli poikki ja avataan suu, jutellaan kollegoiden tai ystävien kanssa, pyydetään sparrausta ja tukea työyhteisöltä. Tai jaetaan kokemuksia some-perheiden kanssa, joita löytyy erityisen hyvin esimerkiksi Facebookista. Samanmielisiä tavoitteellisia ja uraansa kehittäviä naisia on lyönyt viisaita päitään yhteen verkostoissa, kuten Tiistai-Klubi, Mothers in Business, Ompeluseura, Ladies Wine & Design, Future female – muutamia mainitakseni (kirjoita Facebookin hakukenttään ja pyydä liittymistä).

Jotkut yhteisöt järjestävät myös livetapaamisia ja tapahtumia. Itse koen olevani sosiaalisesti livenä jotenkin kömpelö, joten tutustuminen verkon kautta on toiminut hyvin ja kommunikoinnille on vain vähän kynnystä. Kannustava keskustelu samanhenkisten ihmisten kanssa on joskus enemmän kuin tuhat jänistä.

Ihailetko alasi menestyjää, mietit miten tuokin on niin mielettömän uran saanut aikaiseksi tai muuten vaan upea tyyppi? Sen sijaan että vertaisit itseäsi tuohon toiseen henkilöön (muista, et voi koskaan tietää mitä toinen on kokenut tai parhaillaan käy läpi), ota opiksi ja uskaltaudu jopa tämän pakeille. Hänestä saattaa tulla jopa mentorisi, jolloin pääset liekittämään omaa kunnianhimoasi ihailemasi ihmisen avulla. Markkinoilla on myös sovelluksia, joiden kautta löydät tilanteeseesi sopivan coachin, kuten suomalainen Coachilla.

+1 vinkki: Muista lempeys

Osallistuin viime vuoden puolella Otaniemessä pidettyyn TedX-konferenssiin, jonka teema ”Constructing Kindness” oli piristävän lämmin. Puheenvuorot keskittyivät siihen, miten lempeydellä ja kiltteydellä saadaan aikaan hyvinvointia, onnellisuutta sekä kestävää bisnestä. Erittäin jees, siksikin että olen huomannut olevani itse pahin kriitikkoni ja pitänyt huolta, että vaatimustasoni on niin kova etten sille yllä.

Itsekriittisyyden kanssa voi oppia elämään ja siirtämään sen apinan hieman kauemmaksi siitä olalta istumasta. Empaattisuuskin voi olla brändin kulmakivi. Lempeys itseä kohtaan voi pelastaa sairaudelta. Ja muita hyviä juttuja. Mielettömän vahva tällainen voima, joka piilee pitkälti oman pään sisällä ja voimistuu ympäristön lämpimistä signaaleista.

Loppusanani sinulle, hyvä lukija:

”Unlokkaa” siis empatia myös itseäsi kohtaan, tunnista tilanteet joissa apu on paikallaan ja kommunikoi niistä, sekä unohda ristiretket. Kun riität itsellesi ja saat tukea, et ahdistu romahda ulkopuolisista paineista. Latteuksiahan nämä, jos näitä ei vie konkretiaan. Yritän siis toimia itse näitä vinkkejä noudattaen, kun aloitan työelämässä uudelleen vauvan kanssa kotona vietetyn vuoden jälkeen.

Mitä ajatuksia kirjoitus sinussa herätti ja tunnistatko itsesi kanssani samasta veneestä?

Kuva: Freestocks.org

Kirjoittaja: Marika Luukkanen (Twitter @MarikaLuu)

Kirjoittaja on markkinoinnin suunnittelija, joka suhtautuu avoimesti inhimillisyyteen ja kokee, että paras tarinankerronta kumpuaa aidoista kohtaamisista ja ajatusten törmäyttämisestä.