Unelmatyössä – haastattelussa Hannele Lampela

| helmi 1, 2018 | Ura |

Kirjailijan ja vapaan kirjoittajan ura on lukuisten ihmisten unelma. Hannele Lampela on toteuttanut tuon unelman ja elättää itsensä kirjoittamalla. Haastattelin Hannelea hänen työstään: Millaista on työ vapaana kirjoittajana ja miten tulla kirjailijaksi? Vastaukset ovat suoraan hänen kynästään. : )

Toimit tällä hetkellä freelancer copywriterina, toimittajana ja kirjailijana. Haaveilitko pienestä pitäen ammatista kirjoittamisen parissa?

Itse asiassa en. En koskaan ajatellut olevani hyvä kirjoittamaan enkä loistanut äidinkielessä, mutta olin todella hyvä esimerkiksi kertomaan tarinoita ja keksimään leikkejä – minulla on siis pienestä asti ollut erittäin vahva mielikuvitus. Elin haavemaailmassa koko ala-asteen ja huvitin itseäni kehittelemällä tarinoita päivittäin. Kirjoittamisen upeuden hoksasin oikeastaan vasta lukiossa luovan kirjoittamisen kurssilla, kun sai kerrankin unohtaa pilkkusäännöt ja muut tekniset seikat. Olisin voinut kirjoittaa kaikki koulupäivät ja usein jäin iltamyöhään tietokoneluokkaan keksimään tarinoita.

Olen kuitenkin aina rakastanut kirjoja ja ihaillut lastenkirjailijoita. En vain koskaan osannut ajatella, että minusta voisi tähän työhön. Koin, että rahkeet eivät riittäneet.

Miten päädyit nykyiseen työtilanteeseesi?

Minulla oli monen vuoden etsikkovaihe lukion jälkeen – en oikein löytänyt paikkaani. Työskentelin muun muassa puhelinmyyjänä ja sihteerinä, enkä osannut päättää mitä haluaisin opiskella. Vasta 25-vuotiaana päädyin Haaga-Helian toimittajalinjalle ja jo kouluaikana tein avustajana töitä eri lehdille. Ennen valmistumistani työskentelinkin jo vakituisessa päivätyössä MTV Median online-toimituksessa. Opintojen ohella työskentely tietysti vaikutti kouluun, mutta työelämä opetti minulle paljon ja antoi kokemusta, mikä on erittäin tärkeää työllistymistä ajatellen. Olen kiitollinen, että sain vakituisen päivätyön jo ennen valmistumistani ja tästä on kiittäminen varmasti paitsi tuuria, myös vahvaa käytännön kokemusta.

Kun jäin esikoisestani äitiyslomalle, kirjoitin omaksi ilokseni ja piristyksekseni tarinoita pienestä Prinsessa Pikkiriikistä. Lopulta päädyin lähettämään tarinan myös Otavalle. Suureksi onnekseni ja hämmästyksekseni teksti poimittiinkin valtavasta käsikirjoituspinosta julkaisuohjelmaan ja ensi vuonna minulta ilmestyy jo kuudes teos.

Nykyään elätän itseni vapaana kirjoittajana ja teen kirjojeni lisäksi tekstejä muun muassa mediataloille, tuotantoyhtiöille ja mainostoimistoille.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Heräilen rauhassa ja avaan koneen yleensä jo sängyssä. Katson saapuneet viestit ja reagoin, mikäli se on tarpeen. Aamukahvin parissa käyn läpi päivän lehtiä ja aloittelen päivän töitä. Jos minulla ei ole sovittuna esimerkiksi tapaamisia teen töitä kotitoimistolla, mutta usein nappaan tietokoneen mukaan ja teen töitä palaverien lomassa esimerkiksi kahviloissa.

Mikä on parasta työssäsi?

Rakastan työtäni! Se, jos mikä, on mieletön onni. Lisäksi vapaus, joustavat aikataulut ja kiinnostavat työmahdollisuudet ovat täyttä parhautta. Inhoan rutiineja ja muiden määräämiä aikataluja, joten siksi tämä ratkaisu sopii minulle erinomaisesti. Tässä työssä jokainen päivä ei todellakaan ole samanlainen ja mitä hurjimpiakin ideoita voi lähteä toteuttamaan, jos siltä tuntuu. Toisaalta elämä on varsin epävarmaa, mutta olen sen verran hurja eukko, että kestän sen vallan mainiosti.

Olet kirjoittanut useita lastenkirjoja. Miten sinusta tuli kirjailija?

Jäin esikoislapsestani äitiyslomalle ja vaikka pikkuvauvavaihe oli aika raskas, siinä oli myös runsaasti omaa aikaa – poikani nukkui todella monta tuntia päivässä. Lisäksi vauva-arkeen kuului paljon hiljaista, yhteistä aikaa lapsen kanssa. Esimerkiksi nukuttamiseen ja imettämiseen meni paljon tunteja päivästä ja koska siinä on vaikeaa tehdä muutakaan, viihdytin itseäni kehittelemällä tarinoita samaan tapaan kuin lapsena.

Minulla oli siis kerrankin aikaa sekä sille ajatustyölle että kirjoitustyölle, jota kirjan kirjoittaminen vaatii. Tässä vaiheessahan se oli minulle vain viihdykettä, sillä en uskonut oikeasti saavani kustannussopimusta. Lähetetyistä käsikirjoituksista kun julkaistaan arviolta alle prosentti, eli odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Lähetin tarinan Prinsessa Pikkiriikistä kahteen kustantamoon ja suureksi ilokseni sain kustannussopimuksen Otavalta, mikä oli ja on edelleen kuin olisi lottovoiton saanut. Niin hurjalta ajatukselta ja onnelta se tuntuu. Otavalla työskentelee aivan käsittämättömän taitavaa, lahjakasta ja ihanaa porukkaa! Myöhemmin kuulin, että myös toinen lähestymäni kustantamo olisi ollut kiinnostunut Pikkiriikistä. Aika tajuton kunnia.

Miten tulla kirjailijaksi ja mistä lähteä liikkeelle?

Kaikki lähtee tietysti intohimosta kirjoittamiseen. Kirjan kirjoittaminen on kovaa työtä ja vaatii suunnattomasti pyllylihaksia, eikä takeita julkaisusta todellakaan ole. Käsikirjoituksia lähetetään kustantamoihin tuhansia vuodessa ja näistä julkaistaan alle prosentti, siksi rakkaus kirjoittamiseen on se ensisijainen motiivi. Ulkopuoliset usein ajattelevat kirjailijan työn olevan myös varsin rahakasta hommaa, mutta sekään ei pidä todellakaan paikkaansa. Liiton tutkimuksen mukaan kirjailija tienaa kirjoistaan noin 2 000 euroa vuodessa. Siis vuodessa. Eli raha on myös aika huono motiivi.

Mutta, jos rakastaa kirjoittamista, niin nuo masentavat yksityiskohdat ovat aivan yksi hailee tekstiä tehdessä. Se kun on vain niin älyttömän hauskaa parhautta.

Kaunokirjallisuudessa käsikirjoituksen on oltava varsin viimeistelty kokonaisuus jo tarjoamisvaiheessa, vaikka sitä kustannustoimittajan viisaiden sanojen avulla muokataankin vielä ennen julkaisua. Omat teokseni olisivat olleet aivan raakileita ilman kustannustoimittajaani Katriina Kauppilaa ja muuta Otavan taitavaa väkeä, joten lämmin kiitos heille kaikesta saamastani avusta ja tuesta.

Tietokirjapuolella tarjotaan valmiin käsikirjoituksen sijaan ideaa. Silloinkin idea ja teoksen tyyli kannattaa pohtia tarkkaan, puolivalmista ei kannata lähettää. Lisäksi on oltava riittävästi asiantuntemusta aiheesta, josta aikoo kirjoittaa ja aikaa perehtyä aiheeseen vielä lisää.

Kauan kirjan kirjoittamiseen kannattaa varata aikaa?

Se riippuu täysin tekijästä ja kirjasta. Kirja on valmis sitten kun se on, eli mitään valmista reseptiikkaa tähän ei ole.

Miten saada kustannussopimus? Mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon?

Kirjoittaa mahdollisimman hyvä käsikirjoitus ja sen jälkeen laittaa pikkuvarpaatkin pystyyn, että onni potkaisee :D. En ole kustannustoimittaja, mutta käsikirjoitus on tuntemattomalle tekijälle ainoa keino nousta ehdokaspinosta kustannusohjelmaan. Ehkä muitakin reittejä on, mutta niistä minulla ei ole tietoa.

Mitä muita vinkkejä antaisit henkilölle, joka haluaa kirjoittaa työkseen?

Kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Se on jatkuvan lukemisen ohella oikeastaan ainoa tapa oppia kirjoittamaan hyvin. Itselleni tärkeää tekstissä on aina tunne – että se välittää tietyn fiiliksen ja toivottavasti vaikuttaa lukijaankin esimerkiksi ilon, surun tai vihan kautta. Itse teen mielelläni tekstejä myös hyvin monipuolisesti aina sloganeista ja mainosteksteistä uutisiin ja pitkiin käsikirjoituksiin, sillä kaikesta oppii. Uskon, että mitä monipuolisempi olet, sitä enemmän sinulle riittää töitä.

Lisäksi palaute on ensiarvoisen tärkeää. Sitä kannattaa kuunnella ja kunnioittaa. Kirjoituskurssit, koulut ja vaikkapa harrastelijaryhmissä saatu palaute kehittää. Hyvän kirjoittajan koulu on mielestäni elämän mittainen tie, enkä usko olevani koskaan valmis. Aina löytyy uutta opittavaa ja mokattavaa.

Tutustu Hannelen kotisivuihin!

Lue myös: Miten tehdä vakuuttava CV?, Yrittäjän työn hinnoittelu, Eroon multitaskauksesta – näin työskentelet tehokkaasti, Lisää lukijoita hakukoneoptimoinnilla, Parhaat ilmaiset kuvapankit, Näin teet hyvän otsikon, Miten hinnoitella blogiyhteistyö?